Valtion viinayhtiö Altia on listautumassa pörssiin. Lehdissä spekuloidaan osakkeen hintaa, mahdollisesti alle 10 euroa osake. Mahtaa olla halpa, vähemmän kuin Altian ykkösbrändin Koskenkorvan pullohinta. Älkäämme kuitenkaan antako yhden osakkeen hinnan hämätä. Viisi euroa maksava osake ei ole halvempi kuin 25 euroa maksava. Vasta osakkeen hinta kerrottuna osakkeiden kokonaislukumäärällä on merkityksellinen. Hinta kertaa osakkeiden lukumäärä on markkina-arvo. Markkina-arvo voi olla yksi kriteeri, jota sijoittajalla on mahdollisuus käyttää määritellessään omaa sijoitusstrategiaansa.

Yhtiöt voidaan jakaa markkina-arvon mukaan kolmeen kategoriaan. Kansainvälissä lähteissä markkina-arvoltaan suurimmat yhtiöt kuuluvat Large cap -kategoriaan, johon luokitellaan yhtiöt, joiden markkina-arvo on yli 10 mrd. Mid cap -yhtiöihin luetaan 2 – 10 mrd. kokoiset yhtiöt ja Small cap -yhtiöihin 250 milj. – 2 mrd. yhtiöt. Jakoon vaikuttaa pörssin suuruus. Esimerkiksi Suomessa suuryhtiön markkina-arvon alaraja on 1 mrd. ja pienyhtiön alle 150 milj. Markkina-arvoon liittyy tiettyjä luonteenpiirteitä. Alla on käsitelty markkina-arvoltaan pienten yhtiöiden osakkeiden ominaisuuksia.

Small Cap -yhtiöiden edut

Jokainen suuri yhtiö on joskus ollut pieni. Toisin sanoen pienellä yhtiöillä on suuri kasvupotentiaali. Pienellä yhtiöllä on yleensä pieni markkinaosuus. Jos pieni yritys pystyy kasvattamaan markkinaosuuttaan yhden prosentin, se yleensä tarkoittaa suurta kasvua. Suurelle yhtiölle prosentin markkinaosuuden kasvu on suhteellisesti pienempi.

Pienet yhtiöt voivat kilpailla huipputason teknologialla. Tuotantotalouden kurssilla opetettiin, että monesti historiassa pieni yritys on kaupallistanut disruptiivisen teknologian ensimmäisenä. He ovat ensin palvelleet pientä ja jopa unohdettua asiakassegmenttiä. Tämän kautta teknologia on lävistänyt suuremmat markkinat. Kun suuret kilpailijat ovat ymmärtäneet tilanteen vakavuuden, on usein ollut liian myöhäistä. Haastajayritykselle on syntynyt etumatka, joka ei ole ollut enää kirittävissä kiinni.

Pienet yhtiöt ovat tuntemattomia. Suuri raha ei seuraa pieniä yhtiöitä. Suursijoittajat, rahastot ja instituutiot eivät voi sijoittaa pieniin yhtiöihin. Heillä on yksinkertaisesti liikaa rahaa. Pienyhtiöiden vaihto pörssissä on niin vähäistä, että suuren summan sijoittaminen pieneen yritykseen nostaisi sen osakekurssia niin merkittävästi, että sijoitus ei olisi enää perusteltu. Tämä johtuu siitä, että kysyntä ylittää tarjonnan, jolloin hinta nousee.

Analyytikoilla ei ole kannustimia seurata pieniä yhtiöitä. Osakeanalyytikot, jotka työskentelevät rahastoille ja instituutioille, eivät seuraa pieniä yrityksiä yllä mainitusta syystä. Toisaalta taas analyytikot, jotka työskentelevät osakevälittäjille, seuraavat suuria yrityksiä, koska niillä käydään paljon enemmän kauppaa. Välittäjä saa rahaa vain kaupankäynnin määrästä. Vaikka välittäjien asiakkaissa on paljon piensijoittajia, he käyvät eniten kauppaa tunnetuilla ”kansanosakkeilla”. Tästä syystä välittäjien kannattaa analysoida pääosin vain näitä yrityksiä. Nordea, Fortum, Orion, Nokia ovat tunnettuja kansanosakkeita ja ne kaikki ovat kooltaan suuria. Näistä seuraa, että pienten yhtiöiden osakkeiden hinnoitteluvirheet ovat todennäköisempiä kuin suurten yhtiöiden. Piensijoittajalle tämä on hyvä uutinen. Aliarvostetun osakkeen löytäminen pienten yhtiöiden listalta on todennäköisinä.

Pieni yritys on potentiaalinen yritysostokohde. Pienet yhtiöt palvelet usein pientä markkinarakoa ja heillä voi olla hallussaan osaamista ja teknologiaa, joka suurelta yhtiöltä puuttuu. Jos markkinoille tulokynnys on lisäksi korkea, on suuren yhtiön perusteltua ostaa pieni yritys kyseiseltä sektorilta, kuin aloittaa uusi liiketoiminta nollasta. Yrityskaupoissa ostettavasta yrityksestä maksetaan preemio eli koko yritys ostetaan kalliimmalla kuin senhetkinen markkinahinta. Tämä tehdään siksi, että tarpeeksi moni osakkeenomistaja olisi halukas myymään osakkeensa, jolloin koko yritys siirtyy uuden omistajan hallintaan. Yritysostoissa tyypillinen preemio on 20-30 %.

Small cap -yhtiöiden riskit

Pienistä yhtiöistä on vaikeampi löytää tietoa. Valmista ja ajantasaista osakeanalyysia voi olla mahdoton löytää, jos yksikään analyytikko ei seuraa yritystä. Tämän takia analyysi täytyy usein tehdä itse. Lisäksi vaihtoehtoisille markkinapaikoille, kuten First Northiin, listattuja yhtiöitä ei velvoiteta tiedottamaan osakkeenomistajille samassa laajuudessa kuin pörssin päälistalle listattuja yrityksiä velvoitetaan. Pienistä yrityksistä ei kirjoiteta myöskään mediassa. Suomailaissijoittajien kestosuosikkiosake Nokian kurssiliikkeitä ja kehitystä seurataan tarkalla silmällä ja siitä kirjoitetaan usein lehdissä. Se on luonnollista, koska moni suomalainen on kiinnostunut Nokian tarinasta. Pieni yritys saa tilaa mediassa usein vain poikkeuksellisissa tapahtumissa ja nämä tapahtumat ovat usein negatiivisia.

Joidenkin yhtiöiden markkina-arvo on matala hyvästä syystä. Yhtiö voi olla suurissa taloudellisissa vaikeuksissa tai lähellä konkurssia. Esimerkiksi Talvivaaran markkina-arvo supistui 98% ennen sen joutumista velkasaneeraukseen. Tällöin loppui myös kaupankäynti pörssissä. Ennen velkasaneerausta se luokiteltiin pieneksi yhtiöksi, mutta se ei ollut missään nimessä hyvä sijoitus. Toinen esimerkki on monien varmasti muistama Tiimari. Sen markkina-arvo ennen konkurssia oli alle kuusi miljoonaa euroa ja se oli tehnyt edellisenä vuonna tappiota yli kahdeksan miljoonaa euroa. Yhtiön koosta riippumatta on tärkeää, että velka on hallittavalla tasolla ja liiketoiminta on kannattavaa.

Small cap -yhtiön pienestä päivävaihdosta johtuen osakkeen ostamiseen tai myymiseen liittyy likviditeettiriski. Vastaan voi tulla tilanne, että sijoittaja ei pysty myymään osakkeitaan ilman suurta alennusta markkinahinnasta, koska ostajia ei ole. Sama ongelma voi tulla myös ostettaessa.

Pienten yhtiöiden volatiliteetti on suurempi kuin suurten yhtiöiden. Volatiliteetti on yksi riskin mittari ja se mittaa osakekurssin heiluntaa. Rahoitusteorian mukaan osakkeen hinnan suuri vaihtelu tarkoittaa suurta riskiä. Tämä tarkoittaa, että sijoittajan on kestettävä tavallista suurempia kurssi vaihteluita, jos hän aikoo toteuttaa pienten yhtiöiden strategiaa.

Lopuksi

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa sijoittajille? Small cap -yhtiöt ovat tuottaneet historiassa paremmin kuin suuret ja keskisuuret yritykset. Alla on USA:n ja Ison-Britanninan pörssien kumulatiiviset tuotot jaoteltuna yritysten koon mukaan.

kumulatiivinen tuotto markkina-arvon mukaan

Kuva 1. Yhden dollrin ja punnan kumulatiiviset tuotot sijoitettuna yhtiöiden koon mukaan.

Kuvasta 1 nähdään, että Small cap -yhtiöt ovat tuottaneet vuosittain Amerikassa 2,3 % ja Isossa-Britanniassa 3,4% enemmän kuin suuret yhtiöt. Kuvaajan yhtiökoon lajittelu ei seuraa ensimmäisessä kappaleessa esitettyjä raja-arvoja, vaan Large cap -kategoria pitää sisällään desiilit 1-5, Small cap desiilit 6-8 ja Micro cap desiilit 9-10. Vaikka pienet yhtiö tuottavatkin pitkällä aikavälillä paremmin, ne ovat kokeneet synkkiä aikoja varsinkin Amerikassa. 1920-luvun puolivälistä 1940-luvun puoliväliin pienyhtiöt tuottivat huonommin kuin suuret yhtiöt.  Lisätietoa tuotoista löytyy Credit Suissen vuosikirjasta.

Yrityksen markkina-arvo on yksi komponentti, jota sijoittaja voi käyttää strategiassaan tai yhtiön koon voi sivuuttaa kokonaan. Esimerkiksi Taaleri on valinnut Mikro Markka -rahastonsa strategiaksi sijoittaa ainoastaan Helsingin pörssin pieniin yrityksiin. Minun omat sijoitukseni ovat jakautuneet Helsingin pörssin kokorajojen mukaan seuraavasti.

Taulukko 1. Sijoitusteni jakautuminen yhtiöiden markkina-arvon mukaan.

Tähän mennessä en ole pitänyt markkina-arvoa strategiani kulmakivenä. Sijoitushistoriani aikana olen tajuamattani suosinut suuria yrityksiä juuri niiden tunnettuuden takia.  Edes nimenä tuttuun yhtiöön on ollut helpompi sijoittaa kuin yritykseen, josta en ole kuullut kenenkään puhuvan mitään. Tulevaisuudessa yritän ensisijaisesti sijoittaa mieluummin pienempiin kuin suurempiin yrityksiin juuri niiden hinnoitteluvirheiden todennäköisyyksien toivossa.